Ilmaista työhyvinvointia puhumalla ja kuuntelemalla

17.5.2017 klo 9.30 Eeva Aarnio

Monelta työyhteisöhässäkältä, mielipahalta ja valmennusohjelmalta vältyttäisiin, jos peruskäytöstapamme olisivat kunnossa. Niihin kuuluvat mm. kohteliaisuus ja huomaavaisuus toisia kohtaan, rehellisyys, tasapuolisuus ja toisen ihmisen kunnioittaminen. Myös erilaisten mielipiteiden ja näkemysten sietäminen, kyky myöntää omat virheensä, tunteiden hallinta ja sovitusta kiinnipitäminen tuottavat hyvää arkea. Mutta miksi tämä kaikki on niin vaikeaa, ja useilta työpaikoilta kokonaisia työyhteisöjä lähetetään valmennuksiin, joissa ulkopuolinen taho kertaa näitä käyttäytymisen perusaakkosia ja pelisääntöjä. Kyse on 1990-luvun puolivälissä vahvasti esille nousseista työyhteisötaidoista, joihin kuuluivat sekä esimiestaidot että työntekijätaidot.

Entäpä, miten olisi, jos ihan jokainen meistä pysähtyisi miettimään omia käytöstapojaan. Tarkastelu aloitettaisiin, ja se myös lopetettaisiin, kuten tapana on sanoa ns. peiliin katsoen. Peilin edessä seistäisiin niin kauan, että saataisiin vastaukset itseä koskeviin kysymyksiin eli miten minä kohtaan toisen ihmisen, miten minä esitän asiani muille ja mihin sävyyn ja tyylin puhun toisista sekä miettisin millaiselle puheelle ylipäätänsä on tarvetta? Jos peilikuvani kertoisi, että jokin käyttäytymiseni kohta ei ole kunnossa, muuttaisin itseohjautuvasti käyttäytymistäni. Siihen ei tarvittaisi veromaksajien rahoja eikä työaikaa.

Jos jokin asia sitten työpaikalla harmittaa ja siitä haluaa keskustella, jokaisessa työyhteisössä on näiden puheeksi ottamiselle varmasti omat kanavansa. Mutta miksi me emme osaa ottaa vaikeita asioita puheeksi ja vaikka asia nousisikin esille monesti käy niin, että mehevimmät kannanotot esitetään vasta sitten, kun asia on jo tullut käsitellyksi.

Työpaikkakokoukset ovat tarkoitettu puhumisen paikoiksi. Tärkeää olisi, että me osaisimme itse viedä käsiteltävää asiaa eteenpäin, mutta yhtä tärkeää olisi, että ennen kuin lähdemme reagoimaan, malttaisimme kuunnella, mitä toiset kokouksissa viestittävät.

Hyviin käytös- ja työyhteisötapoihin kuuluu myös tärkeiden asioiden vastuullinen ja oikea-aikainen esiin otto niiden henkilöiden kesken, joita asia koskee. Muita kuin asianomaisia on turha kuormittaa. Työyhteisöjen henkilöristiriitojen päälähde ovat selvittämättömät asiat, omanlaiset tulkinnat niistä ja yksittäiset kommentit, joista vedetään helposti vääriä johtopäätöksiä. Asioiden hauduttelu tuskin parantaa tilannetta ja edesauttaa työyhteisön ilmapiiriä. Pahimmillaan se voi kärjistyä pidä tunkkisi -tilanteeksi.

Työelämässä ei tarvitse olla kaikkien kaveri, mutta hyvät käytös- ja työyhteisötaidot edellyttävät, että kaikkien kanssa tullaan toimeen. Todistetusti myönteinen asenne toisia kohtaan helpottaa myös omaa elämää ja oloa. Ja niinhän se on että, niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan!

kädet


Kirjoittaja:
Eeva Aarnio
Henkilöstöjohtaja