Voiteluainetta rattaisiin

19.4.2017 klo 9.00 Merja Karhapää

Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisina pyrimme löytämään erilaisia mahdollisuuksia, jotka parantavat toimintaprosesseja asiakkaidemme ja potilaidemme parhaaksi. Ammattiin liittyvää substanssiosaamista kerrytämme monin tavoin yhteisissä oppimistilanteissa. Tarvitsemme yhteistä ajattelua ja keskustelua asiakkaan ja potilaan palveluihin liittyvien polkujen suoristamiseksi. Kullanarvoisina asioina tunnistamme entistä enemmän riippuvuuksia ja yhtymäkohtia toimintaprosesseissa, jolloin toimintamme nivoutuu aina jonkun toisen työhön.

Niinhän se on, että voimme osaltamme helpottaa toimintaa, jos ymmärrämme eri toimintaprosesseissa ja hoitoketjuissa oman ja toisen työn osuutta. Tällöin tiedämme, miten työmme vaikuttaa toisen työhön, ja sitä kautta potilaan ja asiakkaan saamaan palveluun. Meistä jokainen on hyvän palvelukokemuksen mahdollistaja.

Jokaisella meistä on tietoa ja näkemyksiä, miten palvelupalasten pitäisi yhteen toimia. Keskeisenä kysymyksenä voidaankin pitää sitä, miten saamme nämä erilaiset näkemykset jalostumaan yhteiseksi ymmärrykseksi ja uudeksi osaamiseksi. Tämä tarkoittaa parhaimmillaan potilas- ja asiakaskokemuksista kumpuavaa eri työntekijöiden, tiimien ja toimijoiden näkemysten kohtaamista. Sitä varten tarvitsemme yhdessä tekemistä ja vuorovaikutusta - irrallisten näkemysten ja osaamisten ”ristiinpölytystä” asioissa, joilla voimme edistää potilaan tai asiakkaan saamaa palvelua.

Kuva kahvitauolta
Ajatusten vaihtoa kahvitauolla

Mielestäni voimme vielä tänäänkin korostaa keskustelujen ja yhdessä tekemisen merkitystä. Potilaat ja asiakkaat ovat meille yhteisiä ja asiat ovat meille yhteisiä. Lisäksi muodollisen koulutuksen annista jää paljon hyödyntämättä, ellei asioita tarkastella yhdessä käytäntöjen näkökulmasta. Paljonhan meillä tätä hyvää pöhinää onkin. Meille on tuttua keskustella yhdessä ja porista epämuodollisissakin yhteyksissä, kuten kahvitauoilla. Tämä on merkityksellistä. Ja vielä merkityksellisemmäksi se muuttuu, kun porisemme yli rajojen. Tätäkin meillä tapahtuu: mietimme uusia toimintamalleja potilas edellä, eikä vain nykyisten rajojen sisällä.

Työtä tarkastellaan yhdessä
Yksikkörajoja ylittävää yhteistyötä potilastyössä

 
Osaamisen kehittämistä potilaan parhaaksi

Toimintatapojen uudistamista ja osaamisen kehittymistä mahdollistetaan erilaisten näkemysten kohtaamisella, hyvätahtoisella ja asiallisella vuorovaikutuksella, sekä arjessa yhteisesti hyväksyttyyn hetkeen tarttumisella. Näitä asioita voidaan pitää eräänlaisena voiteluaineena rattaalle, joka pyörii sulavammin, ja josta kumpuaa positiivista virettä toimintaan. Yhdessä tekemisen, ääneen ihmettelyn ja epämuodollisen ajatusvaihdon kautta opimme ja innovoimme uutta. Hyvänä osaamisen edistäjä -esimerkkinä mainitsen tänä vuonna alkaneen konsultaatiokeskustoiminnan, jonka avulla luodaan sujuvuutta ja edistetään organisaatiorajoja ylittävää osaamista.

Ammattilaisina emme voi sulkea pois potilaan tai asiakkaan kokemuksia. Tätä kokemustietoa voi hyödyntää mm. vertaistukitoiminnassa hiljattain uutisoidun esimerkin tapaan.

Aina ei ammattilastenkaan kesken ole mielestäni kyse siitä, kuka opettaa ja ketä. Törmäämme arjessa asioihin, joissa jokainen eri työtehtävissä toimiva voi olla oppija ja samalla rakentaa yhteistä ymmärrystä omilla näkemyksillään. Keskustelujen kautta syntyneet ”ahaa” -elämykset vievät asioita eteenpäin. Suuria muutoksia tarvitaan, mutta kiireen siivittämä työ voi helpottua pienistäkin keskustelujen kautta syntyneistä muutoksista, joiden avulla edistetään potilaan ja asiakkaan saamaa hyvää palvelukokemusta.

Lisää työyhteisötaidoista osaamisena: Karhapää Merja, Laulainen Sanna, Kivinen Tuula. 2015. Työyhteisötaidot sosiaali- ja terveydenhuollossa. Hallinnon tutkimus.


Kirjoittaja:
Merja Karhapää
Osastonhoitaja, Diagnostiset palvelut