Aurinkokeratoosi

 

Aurinkokeratoosia (keratosis solaris) sanotaan myös aktiiniseksi keratoosiksi. Se on yleisin ihomuutos ja yksi lukuisista ihomuutoksista, joita auringon UV-säteily saa aikaan. Sitä ilmaantuu lähes jokaiselle suomalaiselle vaaleaihoiselle iän myötä. Aurinkokeratoosi voi vuosien kuluessa muuttua ihon pintasolusyöväksi (Bowenin tauti) ja  edelleen okasolusyöväksi.  2-10 % aurinkokeratooseista kehittyy okasolusyöväksi. Aurinkokeratoosia muodostuu auringon UV-säteilyn liiallisen saannin seurauksena. Solarium, tupakointi ja immuunivastetta heikentävät lääkitykset edesauttavat myös sen muodostumista. Aurinkokeratoosi on tyypillisempi vaaleaihoisilla. Sitä voi syntyä, vaikka iho ei olisi koskaan palanut. Aurinkokeratoosia muodostuu tyypillisesti ihoalueille, jotka ovat paljon auringossa, kuten käsivarsiin, kasvoille ja kaulaan. Korvassa, huulissa ja päälaella olevat ihomuutokset on näytettävä pikaisesti lääkärille, sillä jos niihin syntyy okasolusyöpää, on se muita agressiivisempi ja leviää nopeammin.

 

Ulkonäöltään aurinkokeratoosi muistuttaa ihottumaa. Se on yleensä tarkkarajainen, kuiva, karhea ja punoittava läiskä, joka voi hilseillä. Se voi tummua ja muistuttaa hyvänlaatuista, kookasta kesakkoa eli lentigoläiskää. Koko vaihtelee muutaamasta millimetristä muutamaan senttimetriin. Läiskiä voi olla yksi tai niitä voi olla kymmeniä. Jos ihottuma ei parane kortisonivoiteella, on kyse usein aurinkokeratoosista. Tällöin ihomuutosta tulee näyttää lääkärille. Joskus aurinkokeratoosissa on voimakas keratiinin eli sarveisaineen muodostus, joka muistuttaa rasvasyylää. Kova sarveistappi eli ihosarvi on usein aurinkokeratoosin oire. Huulten aurinkokeratoosi eli aktiininen keiliitti on hilsehtivä, karstainen rokahtuma, joka ei parane voiteilla.

 

Hoito

Tavalliset aurinkokeratoosit tunnistetaan yleensä läiskien ulkonäön perusteella. Tarvittaessa otetaan koepala. Aurinkokeratoosin poistossa käytetyimmät hoitomuodot ovat kryohoito eli jäädytys ja PDT eli fotodynaaminen hoito. Yksittäiset aurinkokerattosit hoidetaan yleensä jäädyttämällä typellä. Hoidettuun kohtaan saattaa jäädä muuta ihoa vaaleampi läiskä. Jos aurinkokeratooseja on runsaasti isolla alueella, käytetään usein PDT -hoitoa. Se on eräänlainen valoaktivaatio-hoito, joka tuhoaa yhdessä lääkevoiteen kanssa vaurioituneet solut. Kasvojen ja päänahan aurinkokeratooseihin voidaan myös käyttää voidehoitoa, joka tuo esiin ja hoitaa sellaisetkin ihomuutokset, jotka eivät ole vielä näkyvissä. Lääkäri valitsee hoidon tapauskohtaisesti ottaen huomioon hoidon toteutuksen ja hoitoon liittyvät haitat. Kaikki hoitomuodot aiheuttavat hoidetuille ihoalueille rupeutumista, joka rauhoittuu parin viikon sisällä hoidon päättymisestä. Valovaurioituneelle, hoidetulle iholle saattaa tulla myöhemmin uusia aurinkokeratooseja. Tämän vuoksi kotiseuranta on tärkeä.

Ihotautipoliklinikka p. 014 269 2342