Menieren tauti

 

Mikä on Menieren tauti?

Menieren taudilla tarkoitetaan korvasairautta, johon kuuluvat kuulonlasku, korvan humina ja huimaus. Sairauden esiintyvyys on väestössä keskimäärin 1/2000. Eniten sitä on 40-60-vuotiailla, mutta sitä esiintyy myös vanhuksilla. Miehillä ja naisilla tautia esiintyy jokseenkin saman verran. Lapsilla tauti on harvinainen.

Menieren taudin syyt

Oireyhtymä on todettu jo vuonna 1861, mutta sen aiheuttajaa ei vieläkään varmuudella tunneta. Syiksi on esitetty aineenvaihduntasairauksia mm. sokeritautia, kilpirauhasen toimintahäiriöitä, kallovammoja, virusinfektioita, melua, allergiaa ja perinnöllisyyttäkin. Eräillä potilailla stressi näyttää pahentavan korvaoireilua, mutta taudin varsinaisena syynä sitä ei pidetä.

Menieren taudin syntymekanismi

Syntymekanismina pidetään sisäkorvan eli simpukan sisältämän nesteen paineen nousua. Monetkin eri syyt voivat johtaa nestepaineen nousuun sisäkorvassa ja laukaista taudille tyypillisen korvaoireilun: huminan, kuulonlaskun ja huimauksen. Useimmiten Menieren tauti on toispuoleinen sairauden alussa. Noin 15-50%:lla potilaista tauti voi muuttua molemminpuoleiseksi viimeistään kahden vuoden kuluessa sairauden alkamisesta, harvoin enää sitä myöhemmin. Onneksi tauti pysyy yleensä lievempänä toisessa korvassa.

Menieren taudin diagnosointi on helppoa silloin kun taudinkuva on klassinen. Osalla potilaista oireisto kuitenkin alkaa vain korvan huminalla ja kuulonlaskulla tai pelkillä huimauskohtauksilla, ja silloin sen diagnosointi on vaikeaa. Yleensä taudin pitkittyessä oireisto muuttuu siten, että kaikkia oireita alkaa esiintyä, jolloin diagnoosi lopulta varmistuu.

Menieren taudin kulku

Taudin kulku on vaihteleva, eikä sitä voida etukäteen ennustaa. Kuulon vaihtelu on tyypillistä kohtausten ja oireettoman ajanjakson välillä. Aluksi kuulonlaskua on matalilla taajuuksilla, mutta taudin pitkittyessä kuulo heikkenee myös muilla kuuloalueilla, ja voi jäädä pysyvästi heikentyneeksi. Tila johtaa harvoin kuurouteen, mutta kuulokoje voi joskus olla tarpeen. Valtaosalla potilaista kuulovamma on kuitenkin lievä.

Huimaus on kohtauksittaista ja sen esiintymistiheys voi vaihdella paljonkin. Joskus kohtausten välillä saattaa olla vain muutamia tunteja, joskus useampi vuosi. Menieren tauti ei aiheuta rutiinisti ajokieltoa, mutta taudin aktiivisessa vaiheessa ajamista on syytä välttää.

Menieren taudin hoitolinjat ja ennuste 

Useimmiten sairaus on niin lievä, että oireilu jää lyhytaikaiseksi ja paranee itsestään ilman pysyviä kuulonmuutoksia. Hoito aloitetaan korostamalla terveitä elämäntapoja. Koska sairauskohtauksen syynä pidetään sisäkorvan, simpukan, nestepaineen nousua, pyritään nestekertymiä välttämään noudattamalla vähäsuolaista ruokavaliota. Tämä tarkoittaa ruokasuolan määrän vähentämistä enintään 2 grammaan päivässä. Myös kahvia, alkoholia ja tupakkaa tulisi välttää.

Menieren tautiin liittyy usein myös stressioireilua, ja psyykkinen oireilu voi laukaista Menieren tautikohtauksen. Tukiverkosto on tärkeä Menieren tautia sairastavalle potilaalle, ja joskus psykiatrinen apu saattaa vähentää oireilua.

Osa potilaista paranee ilman hoitoa spontaanisti. Noin 75% sairaustapauksista rauhoittuu lääkehoidolla, vaikka taudin akuutein vaihe voi hoidostakin huolimatta kestää useista viikoista vuoteen. Jossain määrin aktiivisena tauti saattaa olla useitakin vuosia, mutta oirekuva on tuolloin yleensä lievempi. Kuulon heikentyminen saattaa jatkua vielä huimauksen loppumisen jälkeenkin.

Lääkehoito

Koska Menieren taudin syytä ei tunneta, joudutaan hoidossa kokeilemaan joskus useitakin erilaisia lääkeaineita tai niiden yhdistelmiä. Yleensä hoito aloitetaan verenkiertolääkkeillä ja nesteenpoistolääkkeillä. Mikäli näistä ei ole riittävää apua, voidaan oireilevan korvan tärykalvoon asettaa ilmastointiputki. Tämä usein helpottaa sekä korvan paineentuntua että huimausta. Mikäli tästäkään ei ole apua, seuraavana hoitomuotona on tärykalvon taakse välikorvaan annosteltava puuduteaine. Se aiheuttaa aluksi huimauskohtauksen, mutta usein tällä hoidolla saavutetaan kuukausien tai vuosienkin oireeton jakso huimauksen suhteen. Hoidossa voidaan käyttää myös välikorvaan laitettavaa korvatoksista antibioottia. Myös se aiheuttaa alkuun huimauskohtauksen, mutta sen jälkeen huimaus vähenee. Korvan kuuroutuminen on mahdollinen komplikaatio, joten tätä hoitoa toteutetaan vain jo ennestään hyvin huonokuuloisissa korvissa.

Leikkaushoito

Kirurgiseen hoitoon turvaudutaan todella harvoin, ja vain silloin jos lääkehoito ei auta ja taudinkuva on hyvin hankala. Leikkaushoidossa pyritään säilyttämään korvan kuulo ennallaan, mutta aina tässä ei onnistuta. Eniten käytetään operaatiota, jossa sisäkorvan nestekiertoa parannetaan laittamalla sisäkorvaan pieni venttiilimekanismi. Suurimmalla osalla huimaus loppuu kokonaan, tai ainakin lievittyy merkittävästi.

Toinen leikkaustyyppi on tasapainohermon katkaisu. Teho perustuu siihen, ettei virheellinen tasapainoaistimus pääse aivoihin asti, ja näin ollen huimaus loppuu. Toimenpiteestä toipuminen saattaa olla etenkin vanhuksilla hidasta, mutta tasapainoharjoitteista on apua.

Varmimmin sairaus saadaan lopullisesti rauhoittumaan tuhoamalla sisäkorva leikkauksella. Seurauksena on huimauksen loppuminen, mutta myös kuulon menettäminen. Siksi tämän tyyppisiä operaatioita ei suoriteta kuin jo entuudestaan kuuroihin korviin.

Kuulo-oireiden hoitaminen on vielä nykyäänkin ongelmallista, mutta huimausoire saadaan useimmiten loppumaan. Onneksi Menieren tauti on kuitenkin suurimmalla osalla ihmisistä lieväoireinen, ja sen kanssa pärjää normaalielämässä. Oikean suhtautumisen ja hyvän tukiverkoston osuutta Meniere- potilaan elämässä ei voida liikaa korostaa.