Ohjeita koronavirukseen liittyen

Jos epäilet koronavirustartuntaa, voit ottaa meihin yhteyttä soittamalla omaan terveyskeskukseen tai päivystysapuun, josta ohjataan tarvittaessa jatkotutkimuksiin. Huomioithan myös, että olemme rajoittaneet sairaalassa vierailua tartuntojen ehkäisemiseksi. Ethän tule sairaalaan flunssaisena. Lue lisää sivulta Ohjeita koronavirukseen liittyen

Potilaan seksuaalisuuden kohtaaminen

17.5.2019 klo 11.09 Tiina Silvennoinen

Seksuaalisuus hoito- ja hoivatyössä

Seksuaalisuus on asia, joka herättää meissä kaikissa tunteita omien asenteiden ja kokemusten kautta. Hoito- ja hoivatyössä toimiminen edellyttää ammatillista suhtautumista potilaan seksuaalisuuteen liittyviin haasteisiin ja kysymyksiin. Tähän työhön ei kuulu moralisointi, jos kukaan ei vahingoita itseään tai muita. Suhtaudutaan avoimesti ja ennakkoluulottomasti potilaiden seksuaalisuuteen. Hyväksytään ja sallitaan; seksuaalisuus kuuluu kaikille!

Seksuaalisuus ilmenee hoito- ja hoivatyössä monin tavoin. Itsestään selvää se on silloin, kun hoidetaan sukupuolielämän ongelmia, mutta myös monet muut potilaiden ongelma-alueet sivuavat seksuaalisuutta. Hoitotyöntekijän työssä on usein tilanteita, joita tavallisessa sosiaalisessa vuorovaikutuksessa rajoittavat monet tabut. Potilaita kosketetaan fyysisesti tai heitä kohdataan alastomana. Hoitotoimia voidaan joskus joutua tekemään ilman potilaan toivetta tai lupaa. Hoito- ja hoivatyön tekeminen on lähes mahdotonta, jos tilanteiden hallinta ei ole luontevaa.

Potilaan kuuntelemisen merkitys

Kaikkeen hoito- ja hoivatyöhön sisältyy hyvät käytöstavat. Kun liikutaan herkällä ja tunteita esiin tuovalla seksuaalisuuden alueella, on erittäin tärkeää käyttäytyä potilasta kunnioittavasti. On muistettava tervehtiä, katsoa silmiin, kätellä ja esitellä itsensä. Potilaan kuuleminen on tärkeää; samoin oman ilmaisun selkeys. On käytettävä kieltä, jota potilas ymmärtää. Potilaalta voi esimerkiksi kysyä, kuinka hän nimittää sukupuolielimiään. Jos potilaan käyttämät sanat tuntuvat tilanteeseen sopivilta, niin työntekijä voi käyttää niitä yhteisessä keskustelussa.

Vaikka sairaudenhoito ei liittyisi seksuaalisuuteen, on hyvä muistaa, että potilaalla voi olla seksuaalisia mielikuvia ja niihin ehkä liittyviä häpeän tunteita. Potilas on tutkittava ja hoidettava asianmukaisesti ja perustellen; tarpeetonta hämmentämistä on vältettävä. Luonteva keskustelu seksuaalikysymyksistä vaatii tietyn asennoitumisen. Potilas aistii helposti työntekijän vaivaantuneisuuden. Asioihin perehtyminen antaa työntekijälle itseluottamusta ja heijastuu takaisin potilaan luottamuksena. Myös olosuhteiden on oltava sellaiset, että potilaan ei tarvitse pelätä ulkopuolisia häiriöitä.

Avoimuus seksuaalisuuden käsittelyssä

Potilaalle on tarjottava paras mahdollinen apu. Työntekijän on pidettävä erillään omat seksuaalisuuteen liittyvät asenteensa ja tunteensa. Jos potilaan on vaikea ottaa esille seksuaalisuuteen liittyviä kysymyksiä, työntekijän on kysyttävä asiasta avoimesti. Hoito- ja hoivatyössä avoimuus antaa potilaalle luvan puhua asioistaan – myös seksuaalisuudestaan.

Avoimuus ja luonnollisuus rohkaisevat potilasta. Työntekijän ei tarvitse tietää kaikkea kaikesta tai osata vastata jokaiseen kysymykseen, mutta työntekijän täytyy osata etsiä tietoa ennakkoluulottomasti. Asioiden mitätöinti tai vähättely on väärin. Potilas vaistoaa työntekijän suhtautumisen ja jopa leikinlasku voi joskus tuottaa harmia ja pahaa mieltä. Kiireessä on helppo syrjäyttää tai unohtaa potilaan seksuaaliset kysymykset ja tarpeet. Toivon kuitenkin, että muistaisimme hoito- ja hoivatyössä korostaa seksuaalisuuden hyviä ja rakentavia puolia. Seksuaalisuudesta saa puhua!

Tiina Silvennoinen – kliininen asiantuntijasairaanhoitaja, KSSHP

Tiina Silvennoinen